5/19/2013

19/5

IMG_4476
IMG_4477 (2)

Kaiken innostuksen ohella mä oon ton kesän suhteen myös hitusen kauhuissani. Alan vasta pikkuhiljaa tajuta, mikä mörkö siellä heinäkuun alussa odottaa. Kyllä, poikaystävän intti. Oon iskostanut päähäni, että nyt on parempi vaan elää hetkessä ja ottaa kaikki ilo irti jäljellä olevasta yhteisestä ajasta. Siispä me ollaan päätetty ottaa pieni irtiotto arjesta ennen armeijan harmaita ja suunnata lomalle! Matka on vielä varaamatta, mutta mitä luultavimmin tullaan löytämään tiemme johonkin Välimeren lämpöön. Can't wait!

Vaikka heinäkuun inttileskeksi jääminen vähän jännittääkin, tuo helpotusta se, että mulla taitaa olla jotain tekemistä ikävöimisen tilalle. Tällä viikolla kävi nimittäin tosi huippu juttu - sain töitä loppukesäksi! Ja vieläpä ihan mahtavasta paikasta. Saan siis vaihtaa huomioliivin ja haravan vähän siistimpään työasuun, hihi.

Kesään tulee siis mahtumaan niin hyviä kuin huonojakin hetkiä, mut mä yritän pysyä positiivisena ja keskittyä niihin hyviin hetkiin. Onko siellä muuten ketään muuta, joka joutuu heinäkuussa hyvästelemään poikaystävän eripuolille Suomea asepalvelukseen? Pysytään lujina!

17 comments:

  1. Anonymous19/5/13

    millasissa hommissa oot :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mikkelin Espritille pääsin hommiin :)

      Delete
  2. maisa oot ihana! ♥ kokemuksesta voin sanoo, pysy lujana, kyllä se aikanaan loppuu (--:

    ReplyDelete
    Replies
    1. hih ite oot ♥ jep, kyllä se aika hujahtaa ohi ennenku huomaakaan! onneks sä voit olla vertaistukena ;)

      Delete
  3. Anonymous19/5/13

    Oma poikaystäväni marssi armeijan harmaisiin tammikuussa ja nyt on enään noin kuukaus jäljellä. Muistan ite kanssa kuinka paljon se jännitti, kauhistutti ja mietitytti.
    Kun lähtöpäivä tuli, olin ihan pihalla ja vaikka kuinka olin yrittänyt varautua niin kyllä se silti yllätti :D Muutama ensimmäinen viikko oli tosi omituisia, ite yritti sisäistää ajatusta että "siellä se nyt on, eikä hetkeen nähdä" ja poikaystävä taas yritti tottua uusiin rutiineihin.
    Kyllä siihen sitten muutaman viikon päästä tottu ja armeijasta tuli osa molempien elämää, nyt kun lähes puol vuotta on kulunu, niin miettii jo että miten ihmeessä sitä tottuu taas siihen, että nähdäänkin millon halutaan ja tehdään mitä halutaan :D Jännittää se ns. normaaliin elämään palaaminen. Mutta kuten sanoin, äkkiä siihen tottuu! Mukavaa se ei ole, mutta kun asennoituu oikein niin kaikki sujuu mutkattomasti. Tsemppiä siis sulle ja tietysti myös poikaystävällesi! :)

    T. Mia

    ReplyDelete
    Replies
    1. tää oli kiva ja kannustava kommentti, kiitos! meillä tää on tosiaan aikamoinen muutos, koska ollaan tähän asti nähty neljän vuoden ajan suunnilleen joka päivä. mutjoo, oon samaa mieltä sun kanssa, että asenne ratkasee aika paljon! kiitos tsempistä, ja tsemppiä teillekin arkeen paluuseen :) ei tosiaankaan oo enää pitkä aika! oisinpa mäkin jo sun tilanteessa haha :D

      Delete
  4. Hei munki poikaystävä lähtee sillon, ja ite lähen vaihtoon kuukautta myöhemmin. mua jännittää ihan hirmupaljon mutta toivottavasti se aika menee nopeesti ja sit voin vuoden jälkeen viettää normaalia elämää taas. :) Onneksi ollaan nytki "kaukosuhteessa" joten nähää vaa kerran viikossa. tsemii <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. no mut toi sun vaihtoonlähtö on vaan hyvä juttu! saat paljon muuta ajateltavaa ja aika kuluu takuulla nopeemmin. ja jos kaikenlisäks ootte jo totutelleet erossa elämiseen, niin ei paha ollenkaan. hyvin se menee! :)

      Delete
  5. Voi ei, inttileskeys on kauheinta :-( mulla se onneks kohta loppuu(vuoden jälkeen!), mutta tsemppiä sulle! Ootko muuten tulossa huomenna ark-matikan kokeeseen? ;-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. näin mä oon vähän kuullut... :/ no, vuosi tulee menemään nopsaan! :) en valitettavasti oo, koska karsiuduin ennakkotehtävistä heheh :-D mut vuoden päästä sit! meikkis on nyt ansaitulla välivuodella

      Delete
    2. hei ja tsemppiä sulle matikkaan! toivottavasti pääset jatkoon :)

      Delete
  6. Anonymous19/5/13

    munkin poikaystävä lähtee heinäkuussa intiin, muttei se kauheasti hetkauta kun tälläkin hetkellä asutaan eri kaupungeissa eli joudutaan oleen viikot erossa :( Mut tottakai siellä intissä joutuu välillä olee viikonloppujakin ettei nää niin usein kuitenkaan kun tässä tilanteessa. mut pitää vaan kestää ja kyllähän se aika nopeaa hujahtaa! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. no teilläkin toi, että ootte tottuneet jo olemaan erossa, on vaan plussaa! sä oot siis tavallaan jo ihan konkari monen muun inttilesken rinnalla. hyvin se menee! :)

      Delete
  7. Mulla varmaan kans koittaa inttileskeys heinäkuussa! :(

    ReplyDelete
    Replies
    1. joskus se koittaa kuitenkin :/ mitä pikemmin, sitä nopeemmin se on ohi :) tsemppiä!

      Delete
  8. Anonymous25/5/13

    Tämä on klisee mutta niin totta, se aika menee tosi nopeasti! Oma miekkoseni lähti tammikuussa ja palaa kuukauden päästä. Muistan itkeneeni ja angstanneeni kaikille inttileskeys-postauksille joissa kaikissa hehkutettiin että aika menee nopeasti. Mua yritettiin lohduttaa joka suunnasta että nopeasti se menee. Ei varmasti mene, mä kuvittelin, tai olin siitä oikeastaan aivan varma. Ekat viikot olin hirveissä tuskissa, ja miten kukaan on ikinä voinutkaan väittää että aika menisi nopeasti! Tässä sitä nyt ollaan, puoli vuotta on hujahtanut ohi sekunnissa, nauttien kaikista yhteisistä viikonloppulomista mitä ollaan saatu yhdessä viettää. Ja pian se mies tulee takaisin. Itse en uskonut selviäväni noin "pitkästä" ajasta ilman miestäni. Mutta voin jo sanoa selvinneeni :) Tsemppiä <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. varmasti alussa voi olla vähän shokissa, kuten sä olit, mut ilmeisesti se helpottaa ajan kuluessa! oot voittaja, kun selätit tää-kestää-ikuisuuden-angst -asenteen :p ihanaa, nauti nyt kun kohta saatte taas viettää aikaa yhdessä yllinkyllin! :)

      Delete